Blogi: Lasten omaishoidon tuen uusi alku
Blogitekstin on kirjoittanut hankekoordinaattori Kati Partti.
Alkuperäiseen kirjoitukseen pääset tästä.
Uusien hyvinvointialueiden aikaa on nyt tovi eletty. Valmisteluiden tuloksia tarkasteltu ja yhteistä arkea rakenneltu. Omaishoidon palveluohjaus pyörii ja työntekijät kiitävät kotikäynneillä, soittelevat puheluita ja istuvat työkoneensa äärellä kirjaamistyössä, kouluttautuvat Teams-palavereissa sekä tutustuvat uusiin työtapoihin ja työkavereihin. Olemme uudessa arjessa. Uudessa omaishoidon tuen arjessa.
Mitä se omaishoito ylipäätään on ja mitä omaishoidon tuella tarkoitetaan? Omaishoito on kotona tapahtuvaa hoitotyötä, jossa omainen tai läheinen on omaishoitaja. Omaishoidon tuki puolestaan on harkinnanvarainen sosiaalipalvelu, jota hyvinvointialue järjestää määrärahojensa puitteissa. Tukeen kuuluu hoitajalle maksettu palkkio, hoidettavan palvelut, hoitajan vapaa sekä omaishoitoa tukevat muut palvelut. Omaishoidolla on oma lakinsa.
Minun työarkeni keskittyy tällä hetkellä lasten omaishoidon tuen uuden toimintamallin kehittämiseen ja pilotoimiseen Etelä-Savon hyvinvointialueella. Toimintamalli, jossa alle 18-vuotiaan lapsen tai nuoren vanhempi on lapsensa sairauden tai vamman vuoksi hakemassa tai saanut vanhemmuuden rinnalle omaishoitajan tehtävät.
Kehittämistyön aloitin reilu puolivuotta sitten, syksyllä 2022. Tulin keskelle Etelä-Savon hyvinvointialueen valmisteluja. Oli huomattu, että lasten omaishoidon tuen toimintamalli kaipaa päivittämistä ja tarkastelua sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen näkökulmasta niin, että palvelut ovat paremmin saatavilla, ne ovat yhteensovitettuja, tarpeenmukaisia ja oikea-aikaisia.
Omaishoitoa ja lasten omaishoidon tuen toimintamallia on kyllä kehitetty aiemminkin. Entisen Essoten (Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän) alueella kehitettiin vuosina 2017–2018 omaishoitoa hallituksen kärkihankkeen (OSSI-hanke) myötä. Tuolloin valmisteltiin omaishoidon sääntökirja, johon kirjattiin omaishoidon prosessi myöntämisperusteineen. Lapsiperheiden omaishoitoa kehitettiin OSSI-hankkeessa Kainuun alueella erityisesti tunnistamisen näkökulmasta.
Essoten vanhus- ja vammaispalveluissa kehitettiin vuosina 2020–2021 keskitetyn asiakasohjauksen mallia. Omaishoidon tuki, ikääntyneiden ja vammaispalvelujen palveluohjausta vietiin entistä tiiviimmin yhteen. Tämän johdosta vammaisten omaishoitoa alettiin hoitaa vammaispalvelujen palvelutarvetta arvioitaessa, kun aiemmin se oli keskitetty omaishoidon tukeen. Lapsiperheiden osalta omaishoidon tuki on kuitenkin edelleen ollut keskitettynä ikääntyneiden ja vammaisten palveluihin.
Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) toimeenpano alkoi hallituskaudella 2016–2019. Sitä jatkettiin nykyisen hallitusohjelman mukaisesti vuonna 2020 ja jatkuu tämän vuoden 2023. Muutosohjelma tarkoittaa sitä, että lapsen, nuoren ja perheen tukeminen tapahtuu esimerkiksi kehittämällä perhekeskuksissa matalan kynnyksen palveluja, kuten kasvatus- ja perheneuvontaa, kotipalvelua sekä perhesosiaalityötä. Unohtamatta sote- ja sivistysalan yhteistyötä.
Lapsiperheiden omaishoidon tuen tarvetta arvioidaan Etelä-Savon alueella (ja hyvin monilla muillakin alueilla Suomessa) eri yksiköstä ja palveluohjaajien toimesta kuin perheen muut palvelut. Lapselle tehdään useita palvelutarpeen arviointeja eri toimijoiden tahoilta. Lisäksi ikääntyneiden ja vammaispalvelujen palveluohjaajat ovat kokeneet, että heillä ei ole riittävästi tietoa lapsiperheille tarjottavista palveluista, joilla perhettä voitaisiin tukea.
Sote-uudistuksen tavoitteena on, että sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjä tai tuottaja muodostaa asiakkaalle kokonaisuuden hänen tarvitsemistaan palveluista. Omaishoidon lapsiperheiden kohdalla tähän kokonaisuuteen voi kuulua myös vammaispalveluja, joita tarjotaan silloin, kun sosiaalihuollon palvelut eivät ole riittäviä tai sopivia. Palvelujen yhteensovittamisesta hyötyvätkin erityisesti asiakkaat, jotka käyttävät paljon tai monialaisesti palveluja. Kun palvelujen kokonaisuus toimii, säästää hyvinvointialue kustannuksissa ja perhe omassa ajankäytössään.
Kun pohjalla on yllämainittua kehittämistyötä ja tämän hetken kehittämistavoitteet ovat hyvinvointialueen uudistustyön mukaiset, ymmärrät varmaan miksi on hyvä pysähtyä myös tarkastelemaan lasten omaishoidon tuen toimintamallia. Erityisen merkittävää on, että lasten omaishoidon tuen arviointi tapahtuisi nimenomaan siellä, missä lapset, nuoret ja perheet kenties jo ovat asiakkaina ja mistä löytyy asiantuntijuus koko perheen tukemiseen. Tämä on koko perheen etu, mutta erityisesti lapsen ja nuoren etu.
Kuvitellaanpa tilanne: Olet vanhempana huomannut, että lapsesi tarvitsee sinun turvaasi ja apuasi useissa päivittäisissä toimissa tavanomaista enemmän. Olet käynyt lapsesi kanssa erilaisissa tutkimuksissa ja ne vahvistavat sinun kokemustasi. Kuulet omaishoidon tuesta ja päätät lähteä selvittämään mistä sitä voisi hakea. Mistä siis aloittaisit? Mistä lähtisit etsimään omaishoidon tuen hakemusta? Google-haullahan se nopeasti selviää, mutta kysytäänpä sitten niin, että millaista osaamista toivoisit työntekijältä? Kenties laajaa osaamista lapsiperheen arjesta, palveluista ja eri tuen muodoista, vammaispalveluista? Kyllähän lapsiperhe on ensi sijassa lapsiperhe ja palveluiden on oltava lapsiperheen arkea tukevia.
Kehitys kehittyy – niin kuin jossakin Uuno Turhapuro -elokuvassa sanottiin. Kehittämistä on ollut siirtymä hyvinvointialueelle. Siirtyminen ei ole ollut ihan kivutonta, mutta ei kai mikään muutos synnykään vihellen vaan. Hirmu paljon on kysytty kärsivällisyyttä omaishoitoperheiltä ja uuden opettelua työntekijöiltä. Uskon, että se klassinen ”lopussa kiitos seisoo” toteutuu ja ihan pian ollaan yhdessä oikealla tiellä. Lapsiperheiden palvelukokonaisuuden tiellä, joka vie oikeaan suuntaan ja tarvittaessa pysähtyy omaishoidon pysäkeillä arvioimassa tuen tarvetta ja tuoden perheen arkeen juuri oikeanlaista tukea.
Uskothan sinäkin, että jatkossa lasten omaishoito on entistä selkeämpi ja laadukkaampi kokonaisuus? Minä uskon. Siksi olen sydämelläni mukana tässä uudistustyössä. Olen päässyt mukaan palvelutarpeen arviointeihin, tutustumaan toimintakulttuuriin ja palveluohjaukseen kasvattaakseni ymmärrystä omaishoidon tuen kokonaisuudesta. Olen kuunnellut kehittämisehdotuksia palveluohjaajilta sekä vienyt systemaattista kehittämistyötä eteenpäin asiantuntijaryhmäni kanssa. Kiitollinen olen siitä, että olen saanut kulkea joissakin hetkissä mukana myös väitöskirjatutkijana. Havainnoida arviointitilanteita videokameran takaa sekä haastatella lapsia ja nuoria.
Se mitä kaikkein eniten toivon tässä omassa uudistustyössäni on, että lapsi ja nuori, omaishoidon tuen asiakas, saa omaan elämäänsä omaishoidon tuen kautta sellaiset eväät, että hänen on hyvä olla ja että hän kokee itsensä arvokkaaksi sellaisena kuin on. Hän on omaishoidettava, mutta ensi sijassa kasvava ja kehittyvä lapsi ja nuori, jolla on elämässään monia muitakin polkuja kuin omaishoidon tuen palvelupolku. Siksi koen, että palvelupolun on oltava osa elämäntietä. Tietä, jota pitkin voi vähän mutkitella, vähän kokeilla, vähän peruuttaa, vähän juosta ja hypellä, vähän poimia uusia juttuja ja ennen kaikkea elää paljon. Turvallisesti ja omannäköisesti.
