Saattohoito

Potilas voi laatia hoitotahdon, jossa kertoo toiveensa myös saattohoitovaiheen hoidosta ja keskustella näistä hoitavan tahon kanssa.
Lääkäri tekee palliatiivisen hoitolinjauksen Z51.5 sekä yhdessä potilaan ja hänen läheistensä kanssa hoitosuunnitelman ja -ohjeet.

Kotisaattohoidossa usein edellytyksenä, että hoitoon osallistuu myös omainen (omaiset).

Kuolevan hoidon eli saattohoidon tarkoitus on auttaa vakavasti ja parantumattomasti sairasta potilasta elämään mahdollisimman hyvää elämää loppuun asti. Saattohoitoon siirrytään, kun kuolemaan johtavaa sairautta ei voida parantaa ja kuolema on näköpiirissä lähipäivien, -viikkojen tai -kuukausien aikana. Saattohoitoon kuuluu kivunlievitys ja muu tarpeellinen hoito, vaikka itse sairautta ei enää yritetä parantaa. Kuolevan ja hänen läheistensä kaikinpuolinen tukeminen on olennainen osa saattohoitoa. Terveydenhuollon henkilöstön on aina keskusteltava saattohoitoon siirtymisestä potilaan kanssa, tarvittaessa useita kertoja. Jos potilas itse ei pysty ilmaisemaan näkemystään hoidosta, keskustelu käydään hänen läheistensä kanssa. Saattohoitopäätökseen voidaan kirjata mahdollisuuksien mukaan potilaan omat toiveet hänen haluamastaan hoidosta. Siihen voi kuulua esimerkiksi päätös kieltäytyä elvytyksestä. Saattohoitoon ei kuulu aktiivinen kuolemaan auttaminen. Saattohoitoa annetaan sairaaloissa ja muissa laitoksissa sekä erillisissä saattohoitokodeissa. Saattohoitoa voidaan antaa myös potilaan omassa kodissa, jolloin se yleensä toteutetaan yhteistyössä hoitohenkilökunnan ja potilaan läheisten kesken.