Arkkiatri Risto Pelkonen vieraili Savonlinnan sotekeskuksessa

Arkkiatri Risto Pelkonen on pitkäaikainen Savonlinnan kesäasukas. Kesäisin hän on vieraillut Savonlinnan sosiaali- ja terveyskeskuksessa keskustelemassa kesäkandien ja vakituisten kollegoiden kanssa jo parinkymmenen vuoden ajan. Tänä vuonna kahviteltiin Savonlinnan ”uuden” sotekeskuksen kokoustila Iso Olavissa neljättä kertaa. Keskustelua käytiin ajankohtaisista aiheista, erityisesti nuorten lääkäreiden koulutuksesta eri maissa sekä toimimisesta perusterveydenhuollossa.

Keskustelimme myös vapaa-ajan kuulumisista. Kesäisin arkkiatri on ollut näkyvä persoona Savonlinnan kesässä. Kesäpaikassaan hän nauttii perheen ja erityisesti lastenlasten seurasta. Heidän kanssaan Ritosaaressa myrskyn jälkeisiä kaarnanpalasia veistellessä on kertynyt kaarnaperhekokoelma, jonka tarinaa kerrotaan kirjoissa Tuohelan kylän väki ja Kohtalon voimaa: Elämää Tuohelassa. Kaarnakokoelma on nähtävillä HUS sädehoitoklinikan tiloissa.

Tilaisuuden lopuksi kerrytettiin kollegoiden yksityisiä kuvamuistokokoelmia yhteiskuvilla arkkiatrin kanssa.

Arkkiatrin tilaisuudessa esittämiä ajatuksia:

”Viimeinen kuva. Siinä kaikki.”

Valassaan lääkäri lupaa palvella lähimmästä ja ihmisyyttä. Ja kunnioittaa elämää. Enempää ei voi luvata missään tehtävässä.

Elämä on elämisen arvoinen vain silloin, kun se perustuu itsetutkiskeluun. Elämisentaito on rohkeutta tehdä se, mikä on mahdollista, ja malttia tyytyä siihen, mille ei voi mitään.

Täydellisyyden tavoittelu on turhuutta. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Keskeneräisyydessä ovat kasvun juuret, luova uteliaisuus ja totuuden etsimisen eetos. Uuden oppimisen intohimo. Moraali on kaiken mitta.

Mitä tästä voisi oppia?
Ainakin sen, että oppiminen alkaa motivaatiosta. Oppiminen on löytöretkeilyä. Löytöretkeilijän ilo löytämisessä, oppimisen ilo oppimisessa. Yksin ja yhdessä toisten kanssa.

• Kohtaaminen.
  Jokaisen potilaan sana, ilme tai ele kertoo jotain ainutlaatuista ihmisen sisäisestä maailmasta ja hänen suhteestaan ulkomaailmaan. Pienikin havainto potilaan vuoteen äärellä voi avata väylän uutta luovalle tutkimushankkeelle. Sattuma suosii valmistautunutta mieltä.
• ”Luovuuden kokeminen on tärkeintä oppimisessa.”
  – Eino Kulonen
• Lääkäriksi opiskelu aloitetaan ihmisestä sosiaalisena olentona osana ympäröivää ekokulttuuria. Elämän ihmeestä biologisena tapahtumana ja ihmisten tarinoina. Ei soluista eikä molekyyleistä.
• Hyvä luento on esteettinen ja intellektuaalinen elämys. Siinä esitetään laajoja kaaria ja tehdään synteesejä. Herättää kuulijan ajattelemaan ja jättää pitkät muistijäljet. Elleivät opettajat sido tiedon palasia yhteen kokonaisnäkemykseksi, kuka sen tekee.

Kuva ja teksti koulutusvastaava lääkäri Eija Huttunen, Sotekeskus Savonlinna