Mikä nepsy?

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) on toimintakykyä heikentävä neurokehityksellinen oireyhtymä, joka voi vaikuttaa lapsen arkeen ja toimintakykyyn. Sitä esiintyy noin kahdeksalla prosentilla lapsista ja nuorista, ja osalla oireet jatkuvat myös aikuisuuteen.

ADHD johtuu useimmiten perinnöllisten tekijöiden ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. Toisin sanoen alttius häiriöön voi kulkea suvussa, mutta siihen voi vaikuttaa myös esimerkiksi raskaus- tai varhaislapsuuden aikaiset tekijät.

ADHD:n keskeisiä piirteitä ovat:

• tarkkaavuuden vaikeudet (keskittyminen herpaantuu helposti, tehtävien loppuun saattaminen on hankalaa)
• ylivilkkaus (levottomuus, vaikeus pysyä paikallaan)
• impulsiivisuus (nopea toiminta ilman harkintaa, esimerkiksi keskeyttäminen tai vuoron odottamisen vaikeus)

Kaikilla lapsilla nämä eivät näy samalla tavalla, ja oireet voivat painottua eri tavoin.

ADHD:n kolme päämuotoa:

• Tarkkaamattomuuspainotteinen muoto (entinen ADD): lapsella korostuvat keskittymisvaikeudet, mutta hän ei välttämättä ole kovin vilkas.
• Yliaktiivis-impulsiivinen muoto: lapsi on selvästi levoton ja toimii nopeasti ajattelematta.
• Yhdistetty muoto: sekä keskittymisvaikeudet että vilkkaus ja impulsiivisuus esiintyvät yhdessä.

On hyvä muistaa, että ADHD ei ole parannettava sairaus, vaan omanlaisella tavalla muotoonsa kasvaneet aivot, jotka suodattavat ympäristön tapahtumia usein poikkeavilla tavoilla. Kyse on erilaisuudesta, joka ei aina näy ulospäin. Erilaisuudesta, joka voi olla myös vahvuus ja voimavara. Oikeanlaisella tuella ja arjen keinoilla lapsi voi oppia vahvistamaan taitojaan ja pärjää hyvin omassa arjessaan. Lisätietoa ADHD:sta:

ADT tarkoittaa itse aiheutettua keskittymisvaikeutta. Keskittymisvaikeudet ovat nykyään melko tavallisia, eikä niiden taustalla aina ole mitään diagnosoitavaa häiriötä. Jos keskittyminen heikkenee esimerkiksi haastavan elämäntilanteen vuoksi, voidaan puhua ADT:stä. Taustalla voivat olla esimerkiksi kiireinen arki, stressi, opiskelupaineet sekä runsas puhelimen tai muiden älylaitteiden käyttö.

ADT voi näkyä arjessa esimerkiksi:

• levottomuutena
• vaikeutena keskittyä yhteen asiaan kerrallaan
• poukkoiluna asiasta toiseen ja asioiden keskeneräisyytenä
• vaikeutena rauhoittua ja työskennellä pitkäjänteisesti

Oireet voivat muistuttaa ADHD:ta, mutta ADT ei ole lääketieteellinen diagnoosi, vaan enemmänkin kuormitukseen liittyvä ilmiö. Kun aivot tottuvat jatkuvaan ärsykkeiden tulvaan ja nopeisiin vaihteluihin, rauhoittuminen ja syventyminen voi tuntua vaikealta. Tämä voi puolestaan lisätä stressiä, univaikeuksia ja tunnetta, että tekemiset kasaantuvat.

ADT:hen voi vaikuttaa arjen keinoilla. Lapsi ja nuori tarvitsee tähän aikuisen vahvan tuen ja rajojen asettamisen sekä selkeän arjen struktuurin. Tärkeää on antaa aivoille aikaa palautua: rauhalliset hetket, joutenolo ja kiireettömyys auttavat keskittymiskykyä vahvistumaan uudelleen. Lisätietoa:

Autismikirjon häiriö tarkoittaa synnynnäistä keskushermoston kehityksellistä häiriötä, joka vaikuttaa siihen, miten lapsi/nuori kokee ja hahmottaa maailmaa sekä toimii vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Piirteet näkyvät jo varhain lapsuudessa ja ne ovat hyvin yksilöllisiä.

Autismikirjoon liittyy usein:

• erilainen tapa olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa
• haasteita keskustelun aloittamisessa ja ylläpitämisessä
• vaikeutta ymmärtää toisten ajatuksia ja tunteita
• vähäisempi katsekontakti, eleet tai ilmeet
• tarve selkeydelle ja ennakoitavuudelle arjessa
• vaikeus sopeutua muutoksiin ja uusiin tilanteisiin
• toistuvat tavat tai vahvat kiinnostuksen kohteet
• ryhmässä toimiminen tai ystävyyssuhteiden luominen haastavaa

Autismikirjoon voi liittyä myös muita liitännäisoireita, kuten oppimisen haasteita, poikkeavaa aistiyli- tai aliherkkyyttä (esimerkiksi ääniin tai kosketukseen), motorisen kehityksen viivettä tai joissakin tapauksissa epilepsiaa. Vaikeammissa muodoissa voi esiintyä myös kehitysvammaa.

On tärkeää muistaa, että autismikirjoon liittyy myös monia vahvuuksia. Näitä voivat olla esimerkiksi:

• hyvä muisti
• tarkkuus ja huolellisuus
• kyky huomata yksityiskohtia
• vahva keskittyminen omiin kiinnostuksen kohteisiin
• oikeudentunto ja rehellisyys

Autismikirjon häiriön taustatekijät ovat moninaisia. Perinnöllisillä tekijöillä on keskeinen rooli, mutta myös muilla tekijöillä, kuten raskauden ja synnytyksen aikaisilla komplikaatioilla, voi olla osuus oirekuvan synnyssä.

Jokainen lapsi ja nuori on yksilö. Oikeanlaisella tuella, ymmärryksellä ja sopivilla arjen keinoilla on mahdollista oppia toimimaan omalla tavallaan ja vahvuuksiaan hyödyntäen. Lisätietoa:

Kehityksellinen kielihäiriö tarkoittaa sitä, että lapsen kielen kehitys etenee tavallista hitaammin tai eri tavalla kuin muilla samanikäisillä. Tämä voi vaikuttaa arjessa moniin asioihin, kuten puhumiseen, ymmärtämiseen, leikkiin, oppimiseen ja vuorovaikutukseen muiden kanssa.

Lapsella voi olla vaikeuksia ymmärtää puhetta, löytää sanoja, muodostaa lauseita tai kertoa omista ajatuksistaan. Vaikeudet voivat näkyä esimerkiksi niin, että sanat unohtuvat, lauseet jäävät lyhyiksi tai taivutukset menevät sekaisin. Joskus lapsi ymmärtää puhetta heikommin, mutta tämä ei aina näy heti, ja voi vaikuttaa siltä kuin lapsella olisi keskittymisvaikeuksia tai vetäytyvä luonne.

Vaikeudet voivat painottua:

• puheen tuottamiseen (lapsen on vaikea puhua)
• puheen ymmärtämiseen (lapsen on vaikea ymmärtää)
• tai molempiin

Kehityksellinen kielihäiriö näkyy yleensä kaikissa kielissä, joita lapsi käyttää. Lisäksi lukemisen ja kirjoittamisen oppiminen voi olla tavanomaista työläämpää.

Aiemmin tästä on käytetty nimiä dysfasia tai kielellinen erityisvaikeus.

Kielihäiriö on melko yleinen: sitä esiintyy noin 1–7 %:lla lapsista, ja se voi olla hieman yleisempää pojilla. Luotettavin arvio tilanteesta saadaan usein leikki-iässä (noin 4–6 vuoden iässä).

On hyvä muistaa, että jos lapsella on haasteita vuorovaikutuksessa, tunteiden ilmaisussa tai käyttäytymisessä, taustalla voi olla myös kielellisiä vaikeuksia.

Tärkeintä on huomata, että oikealla tuella ja harjoittelulla lapsi voi kehittyä ja oppia toimivia keinoja kommunikoida omalla tavallaan. Lisätietoa:

Touretten oireyhtymä on monimuotoinen nykimishäiriö, jossa lapsella esiintyy erilaisia tahattomia liikkeitä ja ääntelyjä, joita kutsutaan ticeiksi. Näitä oireita on ollut yleensä yli vuoden ajan ja ne voivat vaihdella voimakkuudeltaan eri aikoina.

Tic-oireita on kahdenlaisia:

• Motoriset ticit (liikkeet): esimerkiksi silmien räpyttely, kasvojen irvistely, pään nykäykset tai muut toistuvat liikkeet
• Äänelliset ticit: esimerkiksi kurkun karauttelu, yskähtely, huokailu tai erilaiset äänet

Joillakin lapsilla ticit voivat olla monimutkaisempia, kuten useamman liikkeen sarjoja tai sanojen toistelua.

Touretten oireyhtymään voi liittyä myös liitännäisoireita:

• pakonomaisia ajatuksia tai toimintoja
• keskittymisvaikeuksia (ADHD)
• pakko-oireita (OCD)
• säännöllistä päänsärkyä

Oireet voivat tuoda haasteita lapsen/nuoren arkeen ja sosiaalisiin suhteisiin, esimerkiksi keskittymiseen, käyttäytymiseen ja oppimiseen. Lapset ja nuoret hyötyvät ymmärryksestä ja yksilöllisesti tuesta.

On tärkeää muistaa, että tic-oireet eivät ole tahallisia eikä niitä voi aina hallita. Ymmärtävä ja hyväksyvä ympäristö auttaa lasta/nuorta pärjäämään arjessa ja vahvistaa hänen hyvinvointiaan. Lisätietoa: