Blogi: Ikuisesti Nuori – ajatuksia vanhustenhoivan tulevaisuudesta

Ikääntyneiden palvelujen tiimi kävi katsomassa vapaa-ajalla näytelmän Ikuisesti nuori Mikkelin Teatterissa. Ohjaus ja sovitus: Pekka Laasonen.

Esitys oli taitavasti ohjattu ja sovitettu. Musiikki yhdisti huumorin herkkiin hetkiin, joissa pohdittiin vanhustenhoidon tulevaisuutta ja elämän rajallisuutta. Klassikoista ”nykypoppiin” vaihteleva musiikkivalikoima toi tarinaan syvyyttä ja tunteita.

Näytelmä tarjosi humoristisen, mutta ajatuksia herättävän kuvan vanhusten palvelujen lähitulevaisuudesta. Väliajalla kuului keskustelua, että tätäkö tämä meidän tulevaisuutemme nyt sitten on? Yleisössä pystyi aistimaan jopa turvattomuutta.

Näytelmässä kuvattu elämä oli täynnä sattumuksia ja ”vanhusseuraamuslaitos” ohjasi toimintaa tiukasti. Kiire ja tekoälyratkaisut olivat arkea, ja kyborgipianisti tuotti ohjelmaa tiukassa aikataulussa. Hoitokodin elämä koostui rutiineista, joita värittivät asukkaiden kommellukset.

Normiohjaus ja luovuus

Hienona asiana yhteisöllisyys kantoi näytelmässä – välitetään toisistamme, vaikka välillä riidellään. Näytelmässä asukkaat järjestivät itselleen toimintaa ja nauttivat elämästä, menneitä asioita muistellen, nykyisyyttä eläen, toisista välittäen ja jopa hoitajan murheita välittäen.

Yhteiskunnassa elää yhä ajatus, että vanhuus on homogeeninen vaihe. Todellisuudessa erot iässä, toimintakyvyssä, kiinnostuksen kohteissa ja identiteetissä ovat valtavia. Kaikki eivät toivo samoja lauluja laulettavan, kun on iäkäs, ja onneksi tästä osataan ”kapinoida”, kuten näytelmässä hyvin kuvattiin.

Sääntelyllä ja vahvalla normiohjauksella on paikkansa, mutta luovuuden arvoa ei saa unohtaa.  Toivottavasti tulevaisuudessa hoivakoti voi yhä enenevissä määrin yhdessä asukkaiden ja työntekijöiden kanssa päättää, miten arkea eletään ja millä pelisäännöillä.

Ristiriitaisia tunnelmia

Näytelmässä glitterkengissä kulkeva hoitaja kamppaili työuupumuksen kanssa, ja seinälle heijastettiin median kriittisiä uutisia vanhustenhoidosta. Ehkäpä näemme joskus myös näytelmän, jossa innovatiivinen, hyvinvoiva työntekijä on tyytyväinen työssään glitterkengissään?

Meillä on paljon myös erinomaisia, luovia ja osaavia työntekijöitä, jotka tekevät työtä ilman kiireen tuntua. Ihmiset ja ihmisten kohtaaminen korostuu heidän vuorovaikutuksessaan, vaikka työtä olisi paljon. Tästä jatkonäytelmän aihetta luomaan uskoa tulevaan! Toki on hyvä tuoda myös esille, missä emme halua olla tai mitä kohti emme halua mennä. Aina onnistunut esitys on silloin, kun se aiheuttaa keskustelua ja tunnetta.

Kurkistus menneeseen auttaa usein ymmärtämään tulevaa. Olemme vanhustenhoivassa siirtyneet pois laitoskeskeisyydestä, jossa vanhuksen koti saattoi olla sairaalasänky monen hengen huoneessa. Toimintakyky heikkeni nopeasti ja vuodepotilaana saatettiin hoitaa vuosia. Pitkään vuodepotilaana olo tuo usein lisää kärsimyksiä. Turvallisuuden maksimointi voi estää elämän makuisen arjen; ettei vaan mitään satu. Liike on lääke, vaikka välillä sattuu, kuten näytelmässä hyvin kuvattiin! Resurssia tarvitaan toteuttamaan inhimillistä, toimintakykyä tukevaa elämää nyt ja tulevaisuudessa, vaikka kyborgipianisteja olisi joukossamme.

Kiitos loistavasta, puhuttelevasta näytelmästä. Vahva suositus oppimismielessä meille kaikille vanhusten parissa työskenteleville ja päättäjille.

Näytelmän lopussa Pave Maijasen kappale kiteytti tunnelman: 

”Pidä kii päätöksistä, niistä voima itää. Muista, vanhukset ei kuulu vanhainkotii. Jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa.”

Niina Kaukonen
Ikääntyneiden palvelujen toimialajohtaja porukkansa kanssa