Saimaan saariston lapset

Etelä-Savossa on Suomen suurin sisäsaaristo, ja siellä on turvallista asua. Vakituisesti asuttuja saaria on yli 50.

Tavilan tila Savonlinnan Laukansaaressa on kuin Vaahteramäen Eemelin maisemista. Lapsiakin saareen on tullut kolmen viime vuoden aikana kaksi lisää. Pian 3-vuotias Sulo ja yksivuotias Lotta ovat nostaneet Laukansaaressa vakituisesti asuvien määrän 17:ään. Vanhemmat Katri ja Jesse Tavi ovat asuneet saaressa nyt viitisen vuotta. Jessen suku on asuttanut saarta jo 1600-luvulla ja Tavilassa hänkin on viettänyt lapsuutensa ennen kaupunkivuosia Kuopiossa ja Savonlinnassa. Koti-ikävä toi saareen takaisin.

– Ja löytyi sellainen emäntä, jonka sai tulemaan tänne saaristoon, Katri hymyilee.

Laukansaari on linnuntietä vain seitsemän kilometrin päässä Savonlinnan torista, mutta maanteitse matka on pidempi. Siltaa saareen ei ole, sen korvaa 15 minuutin lauttamatka. Talvella lautta ei kulje, ja silloin Saimaan Pihlajavesi ylitetään jäätietä pitkin.

Rospuutolla tarkoitetaan muutamien päivien ajanjaksoa, jolloin jäätie ei enää kanna autoa, mutta lauttaväylääkään ei vielä pystytä murtamaan jäästä auki. Silloin pysytään saaressa, eikä maailma siihen kaadu. Toisen vanhemman jatkuvaa työssäkäyntiä voi auttaa moottorikelkalla.

– Se ero tässä saaristossa on maaseudulla asumiseen, että on tuo vesistön ylitys ja siihen pitää asennoitua, se on sitä ylisukupolvista saaristolaisen tietotaitoa. En lähde lapset kyydissä talven ensimmäisinä päivinä jäätielle ajamaan, enkä keväällä viimeisimpinä. Tai muutenkaan ei lähdetä yhtä maitopurkkia kaupasta hakemaan. Sellaiset asiat pitää ottaa huomioon, Katri tiivistää.

Saareen tulee sähköt, puhelin kuuluu ja internet toimii, mutta oma vesikaivo pitää olla ja varautumisvalmiutta poikkeusoloihin. Muutoin jalkojen alla on yhtä kovaa peruskalliota kuin mantereellakin.

Saariyhteisö välittää toisistaan

Perheen ensimmäisen lapsen synnytysreissu Laukansaaresta kohti Mikkelin keskussairaalaa alkoi elokuisena yönä kello kahdelta. Lauttakuski herätettiin soittamalla päivystysnumeroon, jotta saataisiin kyyti mantereelle liikennöintiaikataulun ulkopuolella. Pitkästä öisestä synnytysmatkasta huolimatta kaikki sujui hyvin ja tuore perhe sai tutustua toisiinsa rauhassa omassa perhehuoneessa.

Toisen lapsen laskettu aika sen sijaan osui kevään rospuuttoaikaan. Viikkoa ennen Katri-äiti siirtyi Savonlinnaan kaupunkiin äitinsä luo synnytyksen käynnistymistä odottamaan, jotta mahdollisesti nopea lähtö ei tyssäisi yhteysongelmiin. Synnytys meni jälleen hyvin ja maksutta Mikkelissä, ja perheen toinen vauva kotiutui kevään ensimmäisillä lauttayhteyksillä

– Olemmehan me sikäli eriarvoisessa asemassa täällä, että esimerkiksi ambulanssi kulkee saareen vain lautalla, ei talvella jäätietä. Saaressa asuva saattaa saada kotihoitoa tai liikkuvaa sairaanhoitoa vain niin sanotusti hyvässä säässä, Katri kertoo.

Digi- ja etäpalvelut ovat käytössä, mutta kaikille ne eivät sovi. Toisista huolehtiminen kuuluu tiiviin saariyhteisön elämään. Naapureiden, varsinkin iäkkäimpien perään katsotaan. Tavin perhe on Laukansaaren vakituisista talouksista selkeästi nuorin, eikä matkat neuvolaan tai laboratorioon ole ongelma.

Hätätapauksia varten Laukansaaressa on defibrillaattori ja vanhan mallinen moottoroitu ensisammutuslaitteisto. Ne ovat käsillä ennen viranomaisapua. Jos muissa saarissa tarvitaan apua, sitä saa herkästi naapurisaaristakin.

Uudet saaristolaiset ovat tervetulleita

Kesäisin Laukansaaren 17 vakiasukkaan lukua täydentää noin pari sataa mökkiläistä. Kolme vuotta sitten perustettu kyläyhdistys pitää saaren vanhassa koulurakennuksessa kesäkahvilaa talkoovoimin. Kahvila on saarelaisten kohtaamispaikka ja turistien houkutin. Majoitustilaa löytyy vaikkapa vanhan höyrylaivan hytistä.

Katri Tavi toimii kyläyhdistyksen puheenjohtajana. Hän on tehnyt Laukansaarelle omat nettisivut ja ollut perustamassa viestirinkejä. Hän haluaa lähentää saaren vakituisia ja vapaa-ajan asukkaita vieläkin tiiviimmäksi yhteisöksi. Etätyömahdollisuudet voivat houkuttaa mökkiläisiäkin muuttamaan vakituisiksi saarelaisiksi.

– Totta kai toivotamme avosylein tänne uusia asukkaita tervetulleiksi. Ettei nyt ainakaan unohdettaisi sitä, että saarissakin on aina asuttu, oikeastaan aiemmin kuin missään muualla, Katri muistuttaa.

Vapaa-ajanvieton ongelmia ei ole. Omassa pihassa ja pelloissa riittää hoitamista. Katrilla on myös mehiläisiä, jotka tuottavat luomuhunajaa. Automekaanikko-Jessellä riittää puuhasteltavaa koneiden ja veneiden kanssa.

– Kyllä lastenkin harrastukset tulevat sitten pitkälti olemaan täällä saaressa. Ainakaan joka ilta ei lähdetä kaupunkiin jalkapallotreeneihin, Katri nauraa.

Luonnon ihmettely on myös erinomaista vapaa-aikaa. Lintujen liikkeet huomataan ja saaristoidyllin
täydentää ympäröivät norppavedet.