”Antaisin ansiomerkin jokaiselle”
Julkaistu
Vakavasta vammasta kuntoutuminen on vaativa prosessi, jossa keskiössä on kuntoutujan oma aktiivisuus. Tukena toimivat terveydenhuollon ammattilaiset ja lähipiiri.
Viime heinäkuussa kerimäkeläisen Heikki Turtiaisen kesäillan vietto katkesi rajulla tavalla. Hän riisui kenkiä eteisessä, kun jo jonkin aikaa vihoitellut oikea jalka petti alta ja mies kaatui selkä edellä takanaan olleeseen jakkaraan. Pääkin kumahti seinään.
– Kyllä siinä heti tunsi, että nyt sattui pahasti, mutta vaimon avustuksella sain kömmittyä siitä vielä makkariin ja sohvalle. Sitten alkoi tunto häviämään, ensin käsistä, sen jälkeen jaloista, 74-vuotias Turtiainen kertaa.
Jalattomana ambulanssiin siirryttäessä pohdittiin, näinkö mies enää kävelee. Savonlinnan sairaalan kautta matka jatkui vielä samana yönä Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. Rytäkässä murtunut selkärangan nikama painoi selkäytimen hermoja niin, että raajojen tunto katosi. Leikkauskorjaus tehtiin Kuopiossa heti seuraavana päivänä.
Leikkauksen jälkeiset päivät olivat sekavia, mutta vasen käsi alkoi toimia sen verran, että syömistä pystyi jotenkin yrittämään. Oikea käsi ja jalat vastasivat tuntoon, mutta eivät totelleet käskyjä. Hän oli liikuntakyvytön.
Motivaatio ja tavoite
Nyt, kymmenen kuukautta onnettomuudesta, Turtiainen liikkuu jaloillaan. Pyörätuolia hän tarvitsee enää hyvin vähän, liikkuminen sujuu enimmäkseen rollaattorilla. Tasapaino on parantunut niin, että Puruveden rantapoluilla hän pystyy ulkoilemaan myös pelkkien kävelysauvojen avulla. Kuntoutuminen on edistynyt kuin oppikirjasta ja jatkuu edelleen.
– Heikki on tosi sitkeä ja sinnikäs harjoittelemaan päivittäin ja sen takia noin hyvässä kunnossa jo onkin, vaimo Anneli kehuu.
Tie tähän ei ole ollut helppo. Kuopiosta Savonlinnan sairaalan kuntoutusosastolle siirtymisen jälkeen selän pitkä leikkaushaava pääsi tulehtumaan. Se pakotti palaamaan Kuopioon arvioitavaksi, oliko kirurgiselle puhdistukselle tarvetta. Siltä kuitenkin vältyttiin ja muutaman päivän päästä hän palasi Savonlinnaan.
Alaraajojen liike alkoi palata, ja Turtiaisen arvioitiin hyötyvän vaativammasta kuntoutuksesta. Hänet ohjattiin Tampereelle Hatanpään sairaalan selkäydinvammapoliklinikalle. Pyörätuolissa taksissa istuessaan Turtiainen päätti tavoitteekseen, että Tampereelta palatessa hän liikkuu itsenäisesti rollaattorilla.
– Siellä tehtiin seisoma- ja kävelyharjoituksia erilaisin apuvälinein. Sanoin sitä satamatrukiksi, jossa roikuin valjaissa kädet kahvoilla ja yritin liikuttaa jalkoja, vaikka ne eivät vielä pitäneetkään. Sitten tuli taso-Ford [kävelypöytä] ja lopulta osastoa kierrettiin rollaattorilla, Turtiainen kertoo.
Yksin ei ole jääty
Kahden kuukauden Tampereen jakson jälkeen hän palasi Savonlinnan kuntoutusosastolle lokakuussa. Terapeutit olivat ihmeissään, kuinka hyvin rollaattorilla kulku jo sujui. Kuntoutus jatkui kaidekävelyn ja kyynärsauvoilla kävelyn merkeissä. Voimaharjoittelulla saatiin sauvakävely sujumaan.
– Oltiin hyvin samalla aaltopituudella terapeuttien kanssa ja usein meillä rokki soi. Sitten marraskuulla kyynärsauvoilla kävely onnistui, ja se oli sellainen, että jes!
Fysioterapian lisäksi kuntoutusosastolla harjoiteltiin toimintaterapeutin kanssa käsien toimintaa, pinsettiotetta, piirtelyä, kirjoittamista ja keksien leivontaa. Oikea käden toimintakykykin palasi. Vajaat neljä kuukautta onnettomuuden jälkeen hän vihdoin kotiutui Kerimäelle.
Kotikuntoutus jatkoi vielä säännöllisillä käynneillä, joilla varmistettiin liikuntaharjoitteiden oikein suorittaminen. Punkaharjun Kruunupuistossa tapahtuvien Kela-kuntoutusjaksojen lisäksi järjestyi paikka viikoittaiseen kuntosaliryhmään Kerimäellä.
– Ei ole tarvinnut yksin jäädä. Kiitokset kaikille, jotka ovat tähän reissuun osallistuneet, kyllä ansiomerkin ansaitsisivat henkilökunnasta jokainen ja ison kasan rahaa. Meikäläinen on saanut niin paljon verorahoille vastinetta, Turtiainen kiittelee.
Hän tietää, ettei tule enää kävelemään samalla tavalla kuin ennen onnettomuutta. Arkiaskareiden onnistuminen tuo kuitenkin iloa. Hän laittaa ruokaa seisaaltaan, imuroi ja leikkaa puskia pihalla. Pyöräilyharrastukselleen hän haaveilee jatkoa kolmipyöräisen sähköavusteisen pyörän hankkimisella.
Eloisan osastokuntoutus
Kuntoutusosastolla Savonlinnassa ja Mikkelissä tuetaan kuntoutujan toimintakykyä, omatoimisuutta ja arjessa pärjäämistä. Hoito perustuu moniammatilliseen yhteistyöhön, jossa hoitajat, lääkärit ja eri terapeutit työskentelevät yhteisten tavoitteiden mukaisesti.
Kuntoutujalle laaditaan yksilöllinen kuntoutussuunnitelma, jota toteutetaan yhdessä arjessa ja terapioissa. Säännöllinen tiedonkulku ja yhteistyö varmistavat hoidon jatkuvuuden ja kuntoutuksen tavoitteellisuuden. Kuntoutuja osallistuu mahdollisuuksiensa mukaan oman kuntoutuksensa suunnitteluun ja arviointiin.

Artikkeli on julkaistu Eloisan vuoden 2026 Myö yhessä -kesälehdessä. Koko lehden pääset lukemaan osoitteessa etelasavonha.fi/myoyhessa2026.